Päivä täynnä uusia elämyksiä 30.1.2014

Hellurei! Niin kuin otsikko jo kertookin, ovat comeniusvieraamme saaneet tänään kokea uusia ja upeita elämyksiä. Päivämme alkoi yhteisellä kokoontumisella omalla koulullamme, jossa Pietarsaaren nuorisovaltuusto esittäytyi ja kertoi hieman toiminnastaan. Pienen tapaamisen jälkeen suuntasimme kaikki kohti museota. Siellä meidät otettiin lämpimästi vastaan (vaikkakin tärisimme vielä kylmyydestä johon törmäsimme kävellessämme museoon) ja kiertueemme sai alkaa.
Marja tarjosi koko poppoollemme museokiertueemme aikana pippuri-salmiakkia, josta ei tullut suurta menestystä. Vieraidemme ilmeet salmiakkia maistaessa olivat lähes salmiakkipussin kyljessä olevan kuvan kaltaiset. Salmiakin tuottama pettymys ei kuitenkaan ollut suuri, sillä saimme kuulla mahtavia tarinoita Pietarsaaresta lähteneistä laivoista, vanhoista rakennuksista kuin Runebergistäkin. Museokiertueen jälkeen jatkoimme matkaamme koululle nauttimaan lounasta ja sen jälkeen alkoi tapahtua oikein toden teolla, oli vuorossa SNOW FUN!
Lämpömittari näytti -15 astetta ja vuorossa oli luistelua. Kylmältä ei voinut välttyä luistimia sitoessaan, mutta se ei haitannut vieraidemme tahtia. Kumoon kaatuessaan he jaksoivat aina vain nousta takaisin jaloilleen ja jatkaa yrittämistä. "I will do this" ja "I won't give up" olivat yleisiä tsemppilauseita, joita vieraamme toistelivat. Muutamien kymmenien minuuttien jälkeen huomasimme jäällä olevankin jo yhtäkkiä uusia superlahjakkuuksia: vieraamme olivat oppineet yllättävän nopeasti luistelemaan! Oli todella antoisaa nähdä vieraidemme kasvoilla se leveä hymy, jonka uuden oppiminen sai aikaan. Tämä kokemus oli heille varmasti erityinen ja he tulevat muistamaan sen läpi elämänsä.

 

 

Luistenlun ollessa vielä käynnissä olivat muutamat jo siirtyneet hiihdon pariin. Erityisesti muutamat opettajat nauttivat hiihdosta, vaikkakin meillä oli vain tarjota Pursisalmen pihalla oleva latu, joka muodostui vähäisen lumen vuoksi lähinnä oksista ja nurmesta. Hiihdon lomassa sattui ja tapahtuikin jos jonkinnäköistä, kaatuessaan pitkät sukset jalassa ei ylösnousu enää ollutkaan niin helppoa. Onneksi meillä oli avuliaita ystäviä jotka avustivat kaatujat pystyyn eikä kenenkään tarvinnut jäädä ladulle yöpymään.
Kylmää todellakin riitti koko kahden tunnin ajan, mutta mieltä lämmittivät niin uudet kuin entuudestaankin tutut ystävät, pulkkamäen lomassa juotu lämmin kaakao sekä uudet ihanat kokemukset. Varmaa on, että jokaisella oli ikimuistoinen päivä talvisten urheilulajien parissa. Luulen myös, että moni heistä tulee vielä joskus kokeilemaan näitä lajeja uudestaan, nauttivat he niistä niin suuresti!

Lumikarnevaalin jälkeen suuntasimme jokainen omiin koteihimme syömään

päivällistä. Päivä ei ollut edes vielä loppunut. Kello 16.00 bussi kuljetti meidät koululta paikkaan, mikä oli lähes jokaiselle oppilaalle uusi, jännittävä ja hieman pelottavakin. Larsmon Strandcamping tarjosi meille jokaiselle unohtumattoman kokemuksen yhdessä! Saimme kastella kehomme tummaan, hyiseen avantoon ja sen jälkeen nautimme kunnon löylyistä perinteisessä suomalaisessa saunassa. Vieraat näyttivät nauttivan yllättävän paljon saunomisesta! Koko ilta oli jännittävä ja mahtava, sillä saimme viettää yhdessä kunnolla aikaa. Tutustuimme uusiin ihmisiin keskustellen saunan lauteilla sekä kannustaen uusia tuttavuuksia avantoon. Tällä reissulla ei kiljumisesta ja naurusta vältytty: avanto ja kirpeä talvi-ilta olivat monelle täysin uusi asia, ja vieraita haastateltuamme selvisi, että jopa muutama voisi kokeilla avantouintia uudestaan. Aika kului nopeasti, ja pian kello näyttikin 18:00 ja oli aika palata takaisin Pietarsaareen.
Illalla kaikki oppilaat suuntasivat Eveliinan kotiin. Onneksi talo oli hyvin tilava sekä viihtyisäkin, joten me kaikki mahduimme juuri ja juuri yhteen huoneeseen johon kokoonnuimme kakkujen, pienten purtavien ja mehujen kanssa. Istuimme lattialla kuin pieni perhe, ja tunnelma oli ihana! Keksimme, että voisimme pelata pullonpyörityksen tapaista peliä: yksi keksii kysymyksen, mutta jokaisen täytyy vastata siihen. Kysymyksiä emme keksineet kuin kaksi: ''Esittele itsesi'' ja ''Mikä on suurin unelmasi? Entä suurin pelkosi?'' nämä kysymykset auttoivat meitä tuntemaan toisemme paremmin, ja ihaninta ''leikissä'' oli, että koko huone hiljentyi, kun yksi kertoi itsestään. Oli ihana ja varma olo keskustella oppilaiden kanssa ja viettää aikaa yhdessä. Illan mittaan lauloimme niin englanninkielisiä kuin suomenkielisiäkin Singstar-lauluja. Vieraat olivat innoissaan ja aika kului salaman nopeasti! Vaikutti, että jokainen oppilas viihtyi erittäin hyvin.

Kiitos teille!

Jenni Niemelä, Hanna Piiparinen ja Lotta Rolander