Perjantai 19.4.2013, neljäs matkapäivä

Uskollinen ystävämme aurinko ei ollut hylännyt meitä, vaan se tervehti lämmöllään myös retkipäiväämme. Suuntasimme Mechatronica-koululta –  joka on alkanut jo tuntua kotikoululta – kohti Visegradin linnoitusta, joka mainitaan aikakirjoissa jo niin aikaisin kuin 1009. Ensin kuitenkin pysähdyimme Citadellan linnoituksessa, jonka historia ulottuu Unkarin myrskyisän ja sotaisan historian siihen vaiheeseen, kun Unkarin kansa nousi Itävallan Habsburgien dynastiaa vastaan Euroopan hulluna vuotena 1848. Korkealla kukkulalla sijaitsevasta linnoituksesta avautuivat upeat näkymät yli Tonavan, joka verkkaisesti virtaa läpi tämän kauniin kaupungin. Linnoituksesta löytyy myös toisen maailmansodan ja natsivallan päättymiseen liittyvät  muistomerkit.

Tonavaa seuraillen ajoimme poispäin kaupungista ja kun esikaupungit muuttuivat yhä enemmän maaseuduksi, kohtasi silmiämme uskomaton näky:  Tonavan mutkan tuntumassa korkean vuoren huipulla oleva Visegrad! Bussi kiipesi vaivattomasti mutkittelevaa tietä kohti linnoitusta ja kohta kiipesimme me kohti henkeäsalpaavia keväisen vihreitä maisemia ja taitavan oppaan kertomaa mielenkiintoista osaa Euroopan historiasta. Ehkäpä alkusanat Euroopan yhdentymiselle lausuttiin juuri täällä 1335, kun Unkarin kuningas Kaarle I oli kutsunut kaksi kuukautta kestäneen kokouksen, johon osallistui kolme muuta Euroopan kuningasta. Takana oli tuolloin jo mongolien hyökkäys Itä-Euroopan alueelle mutta edessä vielä monet myrskyisät ajat, esimerkiksi turkkilaisten hyökkäys maahan 1500-luvun puolivälissä. Linnoitus koostuu alemmasta ja ylemmästä  linnoituksesta, jotka on yhdistetty muurilla. Linnoituksesta avautuvat näkymät 2000 asukkaan kylään, joka sai kaupunkioikeudet vuonna 2000.

Ihailtuamme jäljennöstä Unkarin keskiaikaisten kuninkaiden kruunusta kuulimme myös taitavista unkarilaista jousimiehistä, jotka kehittämällään lyhyellä jousella pystyivät laukkaavan ratsun ratsun selästä ampumaan jopa kolme nuolta alle 10 sekunnissa! Tämän historian rautaisannoksen jälkeen alkoikin olla jo nälkä ja siirryimme bussilla lähellä olevaan ravintolaan, jossa nautimme maittavan lounaan.

Iltapäivä oli vapaata ja illalla söimme lähtiäisillallisen. Sitten olikin opettajien osalta aika heittää hyvästit emännillemme. Edessä oli enää matkapäivä kotiin.

-         Heimo -